Lumi narskuu kenkien alla, kun Toni harppoo kohti vanhaa hallirakennusta, jossa hänen yrityksensä toimitila sijaitsee. Hän pysähtyy hallin ovelle ja katselee tyytyväisenä työntekijöitä, jotka parhaillaan lastaavat pakua asiakaskäyntiä varten. Jossain soi puhelin. Firman tarjoamille kodin lämmitysratkaisuille riittää kysyntää ihmisten varautuessa kevättalven pakkaisiin.

Toni valmistautuu kertomaan työntekijöilleen hyvät uutiset. Hän on tulossa pankista, ja taskussaan hänellä on vihdoinkin lainatarjous, jolla firma saa hankittua uudet, kipeästi tarvitsemansa varastotilat täysin velattomasti omalla pankkilainalla. Vaikka velaton kauppa pankkilainoineen tuntuu parhaalta ratkaisulta – oma tila on aina oma, sanoi isoisäkin – vihlaisee Tonin sydäntä silti hänen ajatellessaan tulevaa. Lähivuosien haaveet, vanhan kesämökin kunnostus Turun saaristossa ja purjevene, josta Toni on vuosikaudet unelmoinut, voi nyt unohtaa. Lainaa maksaessa ei säästäminen noin vain onnistu.

Ostamalla TT Toimitilan saat kymmenien tuhansien verovähennysedut

Tonin puhelin pirisee. Hän vilkaisee numeroa ja tuhahtaa. Suurin lohtu lainarumban päättymisessä on, että hän voi lopettaa keskustelut kaiken maailman myyjien kanssa! Tämä on taas se tyyppi, joka kaupittelee Raision yritysalueelle valmistuvaa, modernia toimitilaa. Sellaiseen eivät Tonin rahkeet ikinä riitä.

“Mä sain jo lainan pankista ja ostan yhden varaston velattomana!” hän pamauttaa vaivautumatta tervehtimään. “Siinä on vaan semmoinen juttu”, puhelimesta vastataan ystävällisesti, “että meidän tarjous tulee sulle kymmeniä tuhansia euroja halvemmaksi. Ostamalla TT Toimitilan yhtiövelan kanssa voit nimittäin vähentää yhtiövelan lyhennykset ja korot verotuksessa. 100 tonnin hallista saisit veroetua kuukaudessa semmoiset 250 euroa. Se on sulle suoraa säästöä, unelmia varten.” Toni hymähtää epäuskoisena. “Ajattele nyt”, ääni puhelimessa jatkaa. “15 vuoden aikana se tekee 45 000 euroa verovähennysoikeutta sun yrityksen verotuksessa. Sillä rahalla voisit elää vähän, ostaa jotain kivaa, matkustellakin.”

“Palataan asiaan”, Toni murahtaa, sulkee puhelimen ja jää tuijottamaan tyhjyyteen. Ajatukset laukkaavat. Voisiko myyjän sanoissa olla jotain perää? Puhelin tuntuu polttelevan kädessä. Tekisi mieli soittaa sinne pankkiin ja hyväksyä tarjous, niin pääsisi tästä piinasta. Mutta ei, katsotaan nyt vielä tämä toinenkin kortti! Toni istahtaa toimiston tuoliin ja jää odottamaan tarjousta, jonka myyjä lupasi pian lähettää.

Elä enemmän – vähennä yhtiölainan lyhennys ja korot verotuksessa

Odotellessaan meiliä Toni selaa puhelintaan. Äkkiä sydän hypähtää. Myynti-ilmoitus purjeveneestä! Samassa hetkessä pankkilaina muistuu mieleen, ja hartiat lysähtävät. Hän painaa kasvot käsiinsä. Miksi kaikki hyvä jää vain haaveeksi?

Sähköposti kilahtaa. Se tarjous! Vastahakoisesti Toni napsauttaa tiedoston auki. Puoli tuntia myöhemmin hän havahtuu, irrottaa katseensa meilistä ja ottaa puhelimen käteen. Pikainen soitto kirjanpitäjälle varmistaa asian. Se myyjä puhui aivan totta. Hölmistyneenä Toni tuijottaa ruudulta heijastuvaa lukua. 45 000 euroa! “Jos maksan lainan ajallaan pois, voin 15 vuoden aikana vähentää tuon kaiken yritykseni verotuksessa, koska kiinteistöosakeyhtiö tulouttaa rahoitusvastikkeet omassa kirjanpidossaan”, Toni hämmästelee. Yhtiövelallisen TT Toimitilan ostaminenhan on selvästi järkevämpi ratkaisu kuin velattoman varastotilan hankkiminen pankin rahoituksella. Tästä mahdollisuudesta ei isoisäkään olisi varmasti kieltäytynyt! 

Tonin päässä humisee. Purjevene, auringonlaskut mökillä saaristossa, lomat etelän lämmössä. Eikö kaikkea tarvitsekaan perua? Hitaasti hän ottaa pankin lainatarjouksen taskustaan, pusertaa sen palloksi ja viskaa roskakoriin. Samassa puhelin soi. TT Estaten myyjä. Toni hymyilee. Juuri oikeaan aikaan. Hän vastaa: “Näyttää siltä, että meidän firma muuttaa Raisioon.”